Yleiset kulutustavarat

Tuotetiedot, käyttöohjeet ja varoitukset

Käyttöohjeilla ohjataan kuluttajaa käyttämään kulutustavaraa turvallisesti ja kuten valmistaja on suunnitellut. Kulutustavaroissa olevat riskit tulee kuitenkin poistaa ensisijaisesti tuotesuunnittelulla, sillä käyttöohjeet ovat vasta toissijainen keino riskien vähentämiseen.

Turvallisuuden kannalta oleelliset ohjeet ja varoitukset on annettava johdonmukaisesti ja siinä järjestyksessä, jossa kuluttajan on tarkoitus toimia. Käyttöohjeet on annettava kuluttajalle paperisena, mutta sen lisäksi käyttöohjeet voivat olla sähköisessä muodossa.

Ohjeilla ja varoituksilla voidaan ohjata kuluttajia huomaamaan, ettei kulutustavara sovellu kaikkien käyttöön. Esimerkiksi lapsiin vetoaviin tuotteisiin, joita ei ole tarkoitettu lasten käyttöön, tulisi merkitä kehotus pitää tuote poissa lasten ulottuvilta. Lasten käyttöön soveltumattomia tuotteita ei myöskään saa suunnitella lapsiin vetoaviksi.

Valmistaja laatii kulutustavaran käyttöohjeet. Maahantuoja ja jakelija tarkistavat käyttöohjeet ja että niissä on turvallisuuden kannalta oleelliset ohjeet selkeästi ja ymmärrettävästi suomeksi ja ruotsiksi. Tiedot voidaan antaa myös yleisesti tunnetuilla symboleilla, jos symbolien käyttö ei heikennä turvallisuutta. Jos ohje- ja varoitusmerkit saattavat olla kuluttajille vieraita, niiden lisäksi on käytettävä tekstiä.

Tietojen antaminen ja merkinnät

Yleisistä kulutustavaroista annettavista tiedoista säädetään kuluttajaturvallisuuslaissa (920/2011) ja niin sanotussa tietojenantoasetuksessa (613/2004). Muusta lainsäädännöstä voi tulla lisävaatimuksia kulutustavaroista annettaville tiedoille, ja erityislainsäädännön alaisten tuotteiden tietojen antamisesta voidaan säätää tarkemmin kyseisessä erityislainsäädännössä. 

Kuluttajan on voitava arvioida ennen kulutustavaran hankkimista, voiko hän käyttää kulutustavaraa turvallisesti ja soveltuuko se siihen käyttöön, johon hän on sitä hankkimassa. Arvioimista varten kuluttaja tarvitsee tietoja tuotteesta.

Kulutustavarasta on kerrottava 

• valmistajan, valmistuttajan tai maahantuojan nimi
• kauppatavan mukainen nimi
• Yleisnimi, kuten ”viivoitin” tai ”käsisaha”. Jos on ilmiselvää, mikä kulutustavara on, kauppatavan mukaista nimeä ei tarvitse kertoa. Esimerkiksi ilman pakkausta myytävästä viivoittimesta selviää tarkastelemalla, että se on viivoitin. 
• Kauppatavan mukainen nimi ei saa antaa kuluttajalle väärää mielikuvaa kulutustavarasta. Esimerkiksi ruoan lämmitykseen sopimatonta astiaa ei ole hyvä nimetä uunivuoaksi, koska se antaa kuluttajalle väärän mielikuvan, että astia soveltuisi lämmitettäväksi. 
• Kauppatavan mukaisella nimellä ei voi kiertää erityislainsäädännön vaatimuksia kutsumalla tuotetta joksikin, mikä se ei tosiasiassa ole. Esimerkiksi koristelyhtyä ei tule kutsua myrskylyhdyksi. 
• Tuotteen ominaisuuksien kuvaaminen kauppatavan mukaisessa nimessä voi myös vaikuttaa siihen, mitä lainsäädäntöä tuotteeseen sovelletaan. Esimerkiksi heijastinpipon pitää täyttää henkilönsuojaimia koskevat vaatimukset, koska tuotenimen perusteella kyseessä olisi heijastin.

Edellä mainittujen lisäksi kulutustavaran mukana pitää antaa sen turvallisen käytön kannalta oleelliset tiedot. Yrityksen tulee arvioida, mitkä tiedot kuluttaja tarvitsee käyttääkseen tuotetta turvallisesti. Tietojenantoasetuksessa on ei-tyhjentävä, esimerkinomainen lista tiedoista, jotka tuotteesta riippuen voivat olla olennaisia turvallisuuden kannalta ja vaaran torjumiseksi: 

• tiedot kulutustavaran koostumuksesta
• tieto sisällyksen määrästä
• Sisällön määrän ilmoittaminen saattaa olla turvallisuuden kannalta tarpeellista esimerkiksi ensiapuvälineiden tai hätätilanteessa tarvittavien varusteiden riittävyyden arvioimiseksi.
• valmistuserätunnus tai muu kulutustavaran yksilöimiseksi tai tarvittaessa jäljittämiseksi tarvittava tieto
• Tuotteen valmistuksessa voi myös tapahtua virheitä, jolloin erätunniste erottaa vaatimustenvastaisen erän muista eristä.
• ohjeet kulutustavaran kokoamisesta, asentamisesta ja muista vastaavista seikoista sekä mahdollinen tieto siitä, että kokoaminen, asentaminen tai muut vastaavat kulutustavaraan liittyvät työt edellyttävät riittävää kelpoisuutta tai muutoin riittävää ammattitaitoa
• Esimerkki: Puulämmitteisen kylpytynnyrin sijoittamisessa on kiinnitettävä huomiota paloturvallisuuteen. 
• ohjeet kulutustavaran käytöstä ja säilyttämisestä
• Esimerkki: Säilytettävä valolta suojattuna.
• kulutustavaran turvallisen käytön kannalta tarpeelliset varoitusmerkinnät ja ohjeet tarpeellisten henkilönsuojainten käyttämisestä
• Varoitusmerkintöjen on selkeästi erotuttava muusta tiedosta, kuten kokoamisohjeesta tai markkinointiaineistosta.
• Kuluttajaa on ohjattava tarpeen mukaan käyttämään esimerkiksi kuulonsuojaimia. 
• kulutustavaran huolto-, pesu-, puhdistus- ja hoito-ohjeet
• ohjeet kulutustavaran käytöstä poistamisesta ja hävittämisestä
• Esimerkki: Lajittele muovinkeräykseen. 
• tiedot tavaran käyttämiseen ja hävittämiseen mahdollisesti liittyvistä vaaroista.
• Esimerkki: Ei saa hävittää polttamalla.

Ei riitä, että nämä tiedot ovat vain myymälässä hyllynpäädyssä tai verkkokaupassa näkyvillä. Kuluttajaa on myös kehotettava säilyttämään sellaiset tiedot, jotka ovat tarpeen kulutustavarasta aiheutuvan vaaran estämiseksi, jos tiedot eivät ole kulutustavarassa.

Tiedot pitää antaa kulutustavarassa tai jos ne eivät selviä avaamatta kulutustavaran pakkausta, ne on annettava pakkauksessa. Tiedot voi antaa kulutustavaraan liitetyllä erillisellä lapulla, jos 

• pakkaus on liian pieni tietojen antamiseen
• pakkaus on sovi tietojen antamiseen 
• pakkausta ei ole. 

Hyvin pienten irtotavaroiden osalta voi riittää, että tiedot ovat kuluttajien nähtävillä kulutustavaran välittömässä läheisyydessä myyntipaikassa ja että tiedot annetaan kuluttajalle erillisellä lipukkeella kaupanteon yhteydessä. 

Tiedot on annettava tuotteen mukana selkeällä tavalla suomeksi ja ruotsiksi, kuten kielilaissa (423/2003) edellytetään. Kuluttajan on voitava lukea tiedot vaivatta ja ilman apuvälineitä. Tekstin selkeyteen vaikuttaa esimerkiksi fonttikoko ja -tyyppi sekä pohjan värierot. Mitä tärkeämpi tieto turvallisuuden kannalta on, sitä näkyvämmin ja selkeämmin se on kerrottava.

Annettavat tiedot eivät saa harhauttaa kuluttajaa käyttämään kulutustavaraa tavalla, johon se ei sovellu. Esimerkiksi kasvomaskista kerrotut perättömät suojausväittämät voivat aiheuttaa vaaraa käyttäjälle, jos maski ei yllä henkilönsuojainvaatimusten mukaiseen suoritustasoon. 

Verkkokauppatuotteita koskevat samat tietojenantovaatimukset kuin muitakin kulutustavaroita. Verkkokaupassa tiedot pitää antaa ennen kulutustavaran tilaamista ja esittää kulutustavaran yhteydessä. EU:n ulkopuolelta tulevia yleisiä kulutustavaroita koskevat samat merkintävaatimukset kuin EU:n alueella valmistettuja. Tiedot pitää antaa myös käytetyistä kulutustavaroista sekä maksuttomista kulutustavaroista, kuten mainoslahjoista ja kylkiäisistä.

Yleisen kulutustavaran alkuperämaata ei tarvitse kertoa, mutta usein se kiinnostaa kuluttajia. Katso lisätietoja kuluttajan oikeuksista Kilpailu- ja kuluttajaviraston nettisivuilta www.kkv.fi. 

Jäljitettävyys

Valmistajan, valmistuttajan tai maahantuojan nimen lisäksi on hyvin suositeltavaa lisätä kulutustavaraan esimerkiksi eränumero tai muu tunnistetieto, jolla tuote ja sen valmistuserä voidaan yksilöidä. 

Valmistuksessa voi sattua vakavaa vaaraa aiheuttavia virheitä, jolloin kulutustavarat voidaan joutua keräämään pois markkinoilta tai kuluttajilta asti. Siinä tilanteessa on hyödyksi, jos kulutustavarassa tai sen pakkauksessa on mukana jokin jäljitettävyystieto, jolla sen voi erottaa muista vastaavista. Tällöin toimenpiteet voidaan vaarasta riippuen jopa rajata koskemaan vain tiettyä tuote-erää. Jos viallista tuote-erää ei voida erottaa muista eristä, toimenpiteet voidaan joutua ulottamaan kaikkiin eriin.