• Vastuu tuotteen turvallisuudesta

    Mikä on yleinen kulutustavara?

    Yleisiksi kulutustavaroiksi kutsutaan sellaisia kuluttajien käyttöön tarkoitettuja tuotteita, joita ei koske mikään tuoteryhmäkohtainen erityislainsäädäntö. Yleisiä kulutustavaroita ovat esimerkiksi huonekalut, vaatteet, tutit, kynttilät ja käsityökalut. Esimerkiksi sähkö- ja kaasulaitteille, leluille, elintarvikkeille, lääkkeille ja kosmetiikalle sekä kemikaaleille puolestaan on oma erityislainsäädäntönsä.

    Yleisiä kulutustavaroita koskee yleinen kuluttajaturvallisuuslainsäädäntö. Kulutustavaroiden (kuluttajatuotteiden) turvallisuudesta säädetään kuluttajaturvallisuuslaissa (920/2011) ja ns. tietojenantoasetus (613/2004). Taustalla on EU:n yleinen tuoteturvallisuusdirektiivi. 

    Yleinen kuluttajaturvallisuuslainsäädäntö on väistyvää ja täydentävää. 

    Väistyvyys tarkoittaa, että yleistä kuluttajaturvallisuuslainsäädäntöä sovelletaan vain siltä osin, kuin erityislainsäädännössä ei ole asetettu tuotteille turvallisuusvaatimuksia. Täydentävyys tarkoittaa sitä, että yleistä kuluttajaturvallisuuslainsäädäntöä sovelletaan myös sellaisiin tuotteisiin, joita koskien on olemassa erityislainsäädäntöä, mutta se ei kata kaikkia turvallisuuden kannalta oleellisia ominaisuuksia.

    Yhtä tuotetta voi siis koskea useampi eri laki ja säädös. Tässä osiossa keskitytään ainoastaan yleisestä kuluttajaturvallisuuslainsäädännöstä tuleviin vaatimuksiin. Erityislakien soveltamisalaan kuuluvia tuoteryhmiä käsitellään omissa osioissaan. EU:n kemikaalilainsäädäntö on soveltamisalaltaan myös erittäin laaja ja sen säännökset koskevat myös yleisiä kulutustavaroita. Kemikaalisäännösten vaatimuksista kerrotaan Tukesin verkkosivuilla.

    Vastuu tuotteen turvallisuudesta

    Kuluttajaturvallisuuslain mukaan kulutustavarasta ei saa aiheutua vaaraa kenenkään terveydelle tai omaisuudelle. 

    Vaarallisena pidetään kulutustavaraa, joka rakenteessaan tai koostumuksessaan olevan 

    • vian
    • puutteellisuuden
    • totuudenvastaisten, harhaanjohtavien tai puutteellisten tietojen
    • harhaanjohtavan ulkomuotonsa vuoksi
    voi aiheuttaa vaaran terveydelle tai vahingoittaa omaisuutta. 

    Kuluttajaturvallisuuslaissa ei esitetä yksityiskohtaisia vaatimuksia tuotteen fyysisille ominaisuuksille. 

    Yritys ei voi vapaavalintaisesti valita, poistaako se riskit teknisin ratkaisuin vai lainsäädännön mukaisin merkinnöin. Ensisijaisesti riskit on minimoitava teknisin ratkaisuin, käyttöohjeet ja varoitukset ovat toissijainen keino.

    Toiminnanharjoittajan velvoitteet

    Velvollisuus huolehtia tuoteturvallisuudesta koskee jokaista toiminnanharjoittajaa jakeluketjussa. Yritysten lisäksi velvollisuus koskee myös yhdistyksiä ja yksityishenkilöitä, jos he myyvät tai jakelevat tuotteita elinkeinotoiminnan yhteydessä. 

    Myyntitapahtuman lisäksi velvollisuudet koskevat myös tilanteita, joissa raha ei vaihda omistajaa, vaan tuotteita jaellaan niin sanotusti kaupan päällisiksi tai muiksi vastaaviksi ilmaisiksi mainoslahjoiksi elinkeinotoiminnan tai siihen verrattavissa olevan toiminnan yhteydessä.

    Esimerkki 1: Lehtitilauksen kylkiäisenä toimitetaan avaimenperä. 

    Esimerkki 2: Kuluttajille postin mukana, markkinointitarkoituksessa jaeltava partateränäyte. 

    Selvitä, mitkä lait ja säädökset koskevat juuri sinun tuotettasi.  Toiminnanharjoittajan pitää tuntea tuotteensa sekä arvioida niihin liittyvät riskit. Vastuu siitä, että tuote täyttää sitä koskevan lainsäädännön vaatimukset, kuuluu toiminnanharjoittajalle. 

    Tuotetta tai sen ominaisuuksia voi koskea useampi eri lainsäädäntö, esimerkiksi jos kuluttajatuotteessa on sähkö- tai paineominaisuuksia.  Tuotteen pitää täyttää kaikkien sitä koskevien säädösten vaatimukset.

    Mikäli tuote on kulutustavara, mutta sitä ei koske mikään erityislainsäädäntö, on kyseessä yleinen kulutustavara, jota koskee kuluttajaturvallisuuslaki. Kuluttajaturvallisuuslainsäädäntöä voidaan soveltaa täydentävästi kaikkiin kulutustavaroihin, vaikka niitä koskisi myös oma erityislainsäädäntö.

    Roolit jakeluketjussa

    Kaikki jakeluketjun toimijat kuten valmistajat, maahantuojat, agentit, muut välittäjät, jakelijat ja vähittäismyyjät, ovat omalta osaltaan vastuussa yleisten kulutustavaroiden turvallisuudesta. 

    Vastuu kulutustavaran turvallisuudesta kuuluu jokaiselle toimitusketjun toimijalle, myös agentille. 

    Otathan huomioon, että kuluttajaturvallisuuslain vaatimukset koskevat myös mainoslahjoja ja kylkiäisiä, esimerkiksi, jos yhdistys jakaa lahjaksi sytyttimiä. Yhdistys on tällöin valmistajan ja maahantuojan lisäksi vastuussa jaeltavan tuotteen turvallisuudesta.

    Tässä osassa puhutaan yleisistä kulutustuotteista. Tuoteryhmäkohtaisessa lainsäädännössä, kuten sähköturvallisuus- tai kaasulaitelainsäädännössä, eri toimijaroolien velvollisuudet saattavat erota toisistaan.

    • Jakelijalla tarkoitetaan sitä, joka myy EU:n alueella valmistettua tai EU:n markkinoille jo aikaisemmin tuotua tuotetta. Jakelijoita ovat tuotteiden vähittäis- ja tukkumyyjät sekä liiketoimintaa harjoittavat käytetyn tavaran kauppiaat, kuten kierrätyskeskukset ja kirpputorit.
    • Välittäjällä tai agentilla tarkoitetaan sitä, joka välittää tuotteita toiminnanharjoittajalta toiselle. Välittäjä ei aina pidä tuotetta hallussaan, vaan välittää lähinnä tilaussopimuksia tahojen välillä. Kuluttajaturvallisuuslainsäädännön velvoitteet koskevat myös välittäjiä ja agentteja, ja viranomaiset voivat kohdistaa toimenpiteensä myös heihin.

    Esimerkkejä tilanteista, joissa toiminnanharjoittajan katsotaan olevan kuluttajanturvallisuuslain mukaisessa vastuussa:

    • Henkilö tilaa tuotteen ulkomaisesta verkkokaupasta ja laittaa sen myyntiin verkkokauppaansa.
    • Henkilö kerää sosiaalisessa mediassa tilauksia tuotteesta, jotka tilausten perusteella hankkii verkkokaupasta ja välittää tilaajille.
    • Henkilö julkaisee kuvia käsitöistään sosiaalisessa mediassa ja tarjoutuu maksua vastaan valmistamaan ja toimittamaan vastaavia käsitöitä muille.
    • Koululuokka tai harrastejoukkue myy esimerkiksi kynttilöitä kerätäkseen rahaa toimintaansa.
    • Yhdistys ostaa 50-vuotisen taipaleensa kunniaksi kynttilöitä, joissa on yhdistyksen logo. Kynttilä annetaan kaikille vuosikokoukseen osallistujille.
    • Urheiluseura ostaa seurapaitoja ja myy niitä jäsenilleen.
    • Yritys välittää suomalaisilta kauppaketjuilta tilauksia ruotsalaiselle huonekaluvalmistajalle, joka toimittaa tuotteet suoraan kauppaketjuille.

    Markkinavalvonnassaan Tukes pyrkii kohdistamaan toimenpiteet siihen toimijaan, joka on Suomessa jakeluketjussa ylimpänä.

    Huolellisuusvelvollisuus

    Kuluttajaturvallisuuslain yleinen huolellisuusvelvollisuus koskee kaikkia jakeluketjun toimijoita. Laki edellyttää, että toiminnanharjoittajalla on oltava riittävät ja oikeat tiedot kulutustavarasta ja sen on arvioitava siihen liittyvät riskit.

    Toiminnanharjoittajan on olosuhteiden vaatiman huolellisuuden ja ammattitaidon edellyttämällä tavalla varmistuttava tuotteiden turvallisuudesta. Tärkeintä on varmistaa, että kulutustavarasta ei aiheudu vaaraa kenenkään terveydelle tai omaisuudelle. Kulutustavaran tulee myös täyttää sitä koskevan lainsäädännön vaatimukset. Yrityksen on arvioitava kokonaisuutena kaikki kulutustavaraan liittyvät riskit.

    Riskejä arvioitaessa tulee ottaa huomioon muun muassa:

    • käyttötarkoitus
    • käyttöolosuhteet
    • oletettavissa olevat käyttötavat – kuinka ja mihin samankaltaisia tuotteita yleensä käytetään
    • käyttäjäryhmä
    • mahdollinen virhekäyttö

    Riskit tulee ensisijaisesti poistaa teknisin ratkaisuin. Käyttöohjeet ja varoitukset ovat vasta toissijainen keino.

    Kuluttajaturvallisuuslainsäädäntö ei edellytä tuotteiden ennakkotarkastusta eikä yleisille kulutustavaroille ole ennakkohyväksyntöjä. Markkinoinnissa ei saa antaa harhaanjohtavaa tietoa. Vaikka Tukes olisi tutkinut valvonnassaan tuotteen, ja todennut sen tutkituilta osin vaatimusten mukaiseksi, tuotetta ei saa sanoa Tukesin hyväksymäksi. 

    Markkinavalvontaviranomainen valvoo jo markkinoille saatetun tuotteen vaatimustenmukaisuutta pistokokein. Vastuu turvallisuudesta ja vaatimustenmukaisuudesta ei siirry viranomaiselle, vaikka viranomainen olisi tutkinut tuotteen. 

    Yleisiin kulutustavaroihin, joita ei koske CE-merkintää edellyttävä erityislainsäädäntö, ei saa kiinnittää CE-merkintää.